Ommoo lommoo

Sillä aikaa kun muut pojat reissasivat Bangkokin ympäristössä ja Kambodzassa, otin itse viikon omaa lomaa (savolaisittain: "ommoo lommoo") koulusta ja matkustin Krabin seudulle tyttöystäväni, hänen vanhempiensa sekä omien vanhempieni seurassa. Krabi sijaitsee Etelä-Thaimaassa, rannikolla lähellä Phuketia, joka oli tullut minulle tutuksi jo aikaisemmin syksyllä tekemällämme reissulla.

Majoituimme Aonangin-alueelle, mikä oli osittain suuri virhe. Alue oli turistien täyttämä ja etenkin suomea ja ruotsia kuuli puhuttavan lähes jatkuvasti. Jos puhuja ei ollut pohjoismaalainen itse, olivat paikalliset räätälit oppineet jo olennaisimmat tervehdykset, joita innokkaina huutelivat ohikulkijoille. Räätälien ohittaminen tuktuk-kyydillä pelasti tilannetta hieman, jotta ei heti mennyt ihan maku koko paikkaan.

Krabin edustalla on hienoja saaria, joista me kävimme tutustumassa Chicken ja Tub –nimisiin. Onneksemme satuimme paikalle laskuveden aikaan ja pystyimme kulkemaan saarelta toiselle hiekkasärkkiä pitkin. Tuolla reissulla saatiin vähän kokea myös Andamaanien meren pauhua, kun tuuli yltyi ja parimetriset aallot keinuttivat pitkähäntävenettä. Rantaan kuitenkin aina selvittiin, vaikka pärskeet ja Alibaba-kuski pitivät huolen, että olimme yhtä märkiä kuin uinnin jäljiltä.

Hyvänä kokemuksena Krabista jäi mieleen myös kalliokiipeily, jota kävimme tyttöystäväni kanssa kokeilemassa Railay beachillä. Puitteet ovat hulppeat ja vetävät kiipeilijöitä eri puolilta maailmaa kokeilemaan taitojaan – ei siis ollut meille hassumpi ympäristö kokeilla kiipeilyä ensimmäistä kertaa! Muistoksi kiipeilystä löysimme kehostamme aivan uusia lihaksia, jotka ovat kipeät vielä muutaman päivän toipumisen jälkeenkin.

Viimeisenä lomapäivänä testasimme vielä elefanttisafarin, joka oli kokemuksena mukava. Nyt olikin sitten jo hyvä aika palata lomailemasta aurinkoiseen Bangkokiin, kun taas totutusti sateet häiritsivät lomailua. Edessä on paljon koulua, mutta enää ei olekaan montaa viikkoa jäljellä. Äkkiä se aika kuluu.

Ayuthayan reissu, vahamuseo ja ocean world

Parin päivän kouluviikon jälkeen halutti taas ajatella vähän muutakin kuin koulua. Selailimme netistä vähän, oisko Bangkokissa jotain uutta nähtävää. Ja löytyi semmoinen hienous kuin luistinrata. Ja siitähän sitä kiekkoilijana jo vähän innostuikin, viimeisestä luistelukerrasta kun on aikaa jo melkein vuosi. Innostus oli kuitenkin ennen aikaista, kun luistinrata löytyi, ei haluttanutkaan enää mennä heh heh. Rata oli noin 3 metriä leveä ja 10 metriä pitkä, jäätä ei ollut höylätty varmaan viiteen vuoteen, luistimet oli kuin laskettelumonot terällä ja hinta puolen tunnin luistelusta huikea 6€. Ei saatu edes opiskelija-alennusta. Noh, ei se mitään. Ei se luistelu ole ennenkään kesällä maittanut.

Lauantaina lähdettiin katsomaan vanhan Thaimaan, entisen Siamin pääkaupungin Ayuthayan kaupunkia ja raunioita. Matka taittui keveästi noin tunnissa, ilmastoidulla bussilla. Paikalle päästyämme vuokrattiin polkupyörät ja lähdimme tutkimaan paikkoja. Paikalliset taksikuskit kyllä yritti kovasti höynäyttää ja puhua että ei kannata pyörällä mennä, taksilla pääsee paremmin ja helpommin. Rauniot oli kyllä näkemisen arvoisia ja yhdelle temppelialueelle tohdittiin maksaa 25 sentin arvoinen pääsylippukin. Kiertelyn ohessa nähtiin muun muassa elefanttishowta, kaupunkisafaria ja muutama hullu turistikin. Päivä oli kuuma ja muutaman tunnin polkemisen jälkeen alkoi jo väsyttämään ja halutti lähteä takaisin Bangkokiin. Ilta sujui rauhallisesti leväten.

Sunnuntai aamuna, kunnon yöunien jälkeen lähdettiin kiertämään muita Bangkokin nähtävyyksiä. Kävimme katsomassa Madame Tussaudin vahanukkemuseota. Viisasteltiin Einsteinin, soitettiin pianoa Beethovenin ja potkittiin palloa Beckhamin kanssa. Juotiin kahvit pikaisesti George Clooneyn pöydässä ja kuunneltiin Jim Careyn vitsejä.

Museosta juostiin Ocean Worldiin. Paikka oli ehkä verrattavissa Helsingin Sea Lifeen, mutta vähän suuremmassa mittakaavassa vain. Värikkäitä kaloja ja limaisia liskoja hyi.

Pari päivää on ensi viikolla koulua ja keskiviikko aamuna tilataan taksi ja matkataan poikien kanssa Kambodzaan. Kirjoitellaan lisää juttuja kun on aikaa...

Kulttuurimatka Kwaijoelle

Pari viikkoa on viime kerrasta taas vierähtänyt. Joululoman jälkeen päätimme ottaa pari viikkoa rauhallisesti, tehdä rästiin jääneitä kouluhommia ja levätä. Muutaman päivän Bangkokissa olon jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että olisi taas mukava vähän käydä jossain pyörähtämässä. Meidän piti lähteä koulun järjestämälle kulttuurimatkalle pohjoiseen, reissu kuitenkin peruttiin, paikalliseen tapaan pari päivää ennen lähtöä. Päätettiin sitten lähteä vähän luontoon, pois Bangkokin katkusta. Otimme bussin, ja muutaman tunnin matkan jälkeen saavuimme Kanchanaburin provinssiin. Vuokrasimme lavataksin koko päiväksi käyttöömme, sillä välimatkat olivat pitkiä keskustan ja nähtävyyksien välillä. Suuntasimme vesiputoukselle noin 60 kilometrin päähän Kanchanaburista. Vesiputous sijaitsi luonnonpuistoalueella, ja alue oli täynnä turisteja. Melkein tuntui, että voisi lähteä takaisin kotiin. Lähdettiin kuitenkin polkuja tallaamaan ja muutaman askeleen jälkeen pääsimme eroon suurimmasta ihmismassasta. Vesiputous jakaantui seitsemään tasoon. Viimeinen taso oli noin 1500 metrin korkeudella merenpinnasta. Viitostasolla pysähdyttiin lepäämään ja vähän uimaan. Tuntui oudolta nähdä kirkasta jokivettä. Luonto oli puhdas, aika viileäkin. Oli virkistävää hengittää puhdasta ilmaa ja pulahtaa uimaan makeaan veteen. Virkistävän uintireissun jälkeen käppäiltiin takasin alas, syötiin ja hypättiin taksiin ja suuntasimme maineikkaalle Kwaijoen sillalle. Alkoi jo hämärtää ja pikaisen siltavisiitin jälkeen hypättiin bussiin ja matkattiin takaisin Bangkokiin.

Ostimme lähikaupasta Bangkokiin saavuttuamme parit oluset, oli tarkoitus vain yömyssyt ottaa. Siinä kuitenkin piristyttiin, tuli nälkä ja lähdettiin syömään Khao San Roadille. Törmäsimme sattumalta yhteen saksalaiseen tuttuun vaihtariin sielä, istahdettiin pubiin ja pian alkoikin aurinko paistaa ja olikin jo sunnuntai huh huh :)

Uusi vuosi ja uudet assignmentit

Bangkhuntienin Kampus, jossa käymme koulua

Jarkko Ve siis vietti uuden vuoden aaton vieraidensa kanssa Mai Phiissä, mutta me muut lähdettiin katselemaan millainen meininki Cha Amissa on. Odottelimme, että vuoden vaihtumisen kunniaksi rannalla olisi ollut jonkinlaiset juhlat, mutta paikka oli todella rauhallinen. Cha Am on erityisesti paikallisten suosiossa, turisteja ei näkynyt kovinkaan paljoa.

Tällä kertaa ei ole juuri muuta kerrottavaa, joten kirjoitetaan vaihteeksi juttua koulustakin. "Joululoman" jälkeen paluu arkeen oli karu: heti piti alkaa tekemään muutamaa esitelmää. Tai no toisen niistä tekivät kyllä pääasiassa thaimaalaiset kollegat keskenään. Design Future -kurssilla meidät on jaettu ryhmiin niin, että jokaisessa ryhmässä on yksi vaihtari. Työskentely thaimaalaisten kanssa ei ole aivan yhtä jouhevaa, kuin mihin Suomessa on tottunut. Suuri osa heistä puhuu hyvää englantia, mutta jostain syystä he tykkäävät puhuvat lähinnä thaita keskenään ja oma homma ryhmässä jää peukaloiden pyörittämiseksi. Tuosta esitelmästä siis selvittiin aika helpolla.

Sieltä listasta löytyy myös kotikoulumme !

Meillä hyvinvointiteknologian pojilla oli torstaina toinenkin esitelmä, jossa esittelimme vanhuksille suunnittelemiamme kännykkämalleja paikalliselle yritykselle. Esitys oli osa isompaa projektia, johon kuuluu haastatteluita, käytettävyystestauksia ym. Haastateltavia etsiessä ei tarvinnut mennä merta kauemmaksi kalaan, sillä puolet heistä löytyi omasta takaa Jarkko Ve:n vanhemmista. Esitelmä meni varsin mallikkaasti, menimme paikalle tunnin myöhässä erehdyttyämme kampuksesta. Esitelmän maksimipituus oli 20 minuuttia, joten otimme varman päälle ja lopulta esitys kai kesti jotain vähän päälle 10 minuuttia :D Mutta kuulemma yrityksen edustajat pitivät näkemästään. Muut esitykset olivat thaiksi, ja saimmekin lähteä heti oman esityksemme jälkeen - onneksi, sillä päivä olisi muuten kestänyt varmasti iltamyöhään. Thaimaalaiset taas olivat laittaneet homman överiksi, osalla oli dioja monta sataa ja esityksiä oli väännetty yötä myöten. Osa nukkuikin taas perinteisesti toisten esitysten aikana.

School of Architecture and Designin sisäpiha

Tällä hetkellä kouluhommia on niin paljon, ettei seuraavia reissuja ole paljon ehtinyt miettimään, toisaalta joulun aikana pääsi sen verran matkustamisen makuun, ettei aivan heti ole hinkua lähteäkään tien päälle :) Tarkoitus olisi parin viikon päästä lähteä International Officen kanssa kulttuurimatkalle viikonlopuksi. Matka sisältää paljon erilaisia aktiviteetteja, kuten koskenlaskua, paintballia, kartingia ja paljon muuta. Ei ole vielä oikein varmuutta minne tuo matka vie, mutta ohjelma kuulostaa erittäin hyvältä!

Hyvää loppuvuotta vielä minunkin puolestani! Täällä siirryttinkin jo vuoteen 2554 ;)

Joulu ja uusi vuosi Thaimaan lahden toisella puolella

Sillä välin kun pojat olivat seikkailemassa etelänsaarilla (Koh Tao, Phangan jne.), vietin itse mukavan ja rauhallisen miniloman Thaimaan lahden toisella puolella tyttöystäväni ja vanhempieni kanssa. Majoituimme Laem Mae Phim Beachille Rayongin provinssiin. Paikka yllätti todella positiivisesti. Phuketin, Pattayan ja Hua Hinin nähneenä voin sanoa, että nyt löytyi ensimäinen rauhallinen paikka, jossa pystyi todella rauhottumaan. Lähes autiota hiekkarantaa silmienkantamattomiin, eikä myyjän myyjää tyrkyttämässä rihkamaa. Sanotaankin, että Mae Phim on kuin Koh Samui 15 vuotta sitten.

Mae Phim sijaitsee 30km päässä Ban Phen kalastajakylästä, josta lähtee lautta muun muassa Koh Sametille. Bangkokiin matkaa Mae Phimistä on pari sataa kilometriä. En olisi uskonut, että näinkin läheltä Bangkokia löytyy näin rauhallinen ja autio ranta.

Joulu ja uusi vuosi meni pääasiassa lepäillessä, syödessä, uidessa ja yllätys yllätys hiukan koulutehtäviä tehdessä. Ehdimme kuitenkin tehdä muutaman retken lähellä sijaitseviin paikkoihin. Yhtenä päivänä vuokrasimme oman veneen, sekä kuljettajan ja päätimme lähteä käymään Koh Taru:lla ja Koh Kudee:lla. Kyseisiin saariin oli noin 30minuutin venematka. Tarulla meitä odottikin oikea turistirysä (eli saari oli täynnä venäläisiä turisteja). Saari oli kuitenkin hieno näköalapaikkoineen, mutta turistien mukana rantaan oli jäänyt paljon roskaa. Taru saaren tunnelman pelasti meidän venekuljettaja joka väänsi meille uskomattomat ruuat. Thaimaalaiseen tapaan ruokaa riitti yllinkyllin. Tarulta jatkoimme matkaa Kudeen edustalle, jossa pääsimme snorklaamaan värikkäiden kalojen seassa. Snorklailun jälkeen rantauduimme Kudeelle. Kudeella oli huomattavasti rauhallisempaa kuin Tarulla ja mielestäni Kudee oli muutenkin hienompi paikka. Pimeän tullen kuski toi meidät takaisin hotellimme rantaan. Teimme myös päiväreissun Ban Phen kylään, joka olikin aika pikaisesti nähty, sillä se ei ollut kovin iso, mutta siellä vieraani näkivät vähän paikallisten elämää.

Toisin sanoen Joulu ja uusi vuosi vaihtui mukavasti myös lahden toisella puolella ja huomenna koittaa tiukka paluu arkeen ja Bangkokiin. Kaiken kaikkiaan voin suositella Mae Phimiä kaikille lomannälkäisillä suomalaisille, jotka haluavat lomallansa rauhottua.

- onnea loppuvuodelle toivottaa
   Jarkko Ve (ja Jarkko Ve:n jengi)