Vieraalla maalla: Kambodza

Sillä välin kun Vinski vietti ansaittua laatuaikaa (ommoo lommoo) etelässä, niin me muut pojat tosiaan päätimme pyörähtää itä naapurissa, Kambodzassa. Meidän torstain tunnit oli peruttu ja keskiviikko aamunakin meidän piti vain käydä juttelemassa erään opettajamme kanssa projektin etenemisestä, niin edessä oli periaatteessa viiden päivän loma, pientä koulutehtävää lukuun ottamatta. Tiistai-keskiviikko yö jouduttiin kuitenkin vääntämään  tehtäviä thaimaalaisten tapaan yömyöhään.

Olimme kuulleet Saksalaisilta vaihtarikavereilta, että Kambodzaan pääsee mukavasti, halvasti ja kätevästi bussilla. Näin ollen lähdimme kyselemään itäiseltä bussiasemalta kyytejä Kambodzan rajalle, mutta selvisikin että edellinen bussi oli lähtenyt tunti sitten ja seuraava lähtisi kolmen tunnin kuluttua, joten hyppäsimme taksiin. Taksi maksoi 2000bahtia (50€) ja matkaa kertyi 300km. Rajalla meitä vastaan tuli toinen yllätys, kun viisumitoimisto oli mennyt klo17 kiinni ja me oltiin paikalla klo19, mutta rahalla saa ja hevosella pääsee. Jouduimme maksamaan 400bahtia ylimääräistä kun meille järkättiin viisumit. He "pakottivat" meidät myös tilaamaan jatko kyydin heidän kauttaan Siem Reapiin, kuten myös yöpaikan. Kyyti maksoi taas 2000bahtia ja yöpyminen 800bahtia (20€). Mutta olo oli hieman "koijattu", kun huomasimme että kyyti oli joku heidän kaverinsa. Lopulta koko menomatkan hinnaksi tuli 4000bahtia (100€) kolmelta hengeltä, kun matkustettiin 600km taksilla... KYLLÄ taksilla 600km.

Siem Reap on kuuluisa Angkor Wat:in temppelistään, joka luetaan yhdeksi maailman "kahdeksasta" ihmeestä ja se on maailman suurin temppeli. Toisen huonosti nukutun yön jälkeen päätimme lähteä käväsemään katsastamassa kyseisen temppelin. Pääsylippu temppeliin oli 20dollaria, joka paikallisiin hintoihin on huima. Kambodzassa on käytössä Yhdysvaltain dollari ja heidän oma riel, mutta normaalisti niitä käytetään yhdessä sekaisin. Harmiksemme Petterille oli noussut yöllä kuume ja hän joutui suurimman osan lepäilemään tuktukissa, kun minä ja teppo räpsimme kuvia temppeleistä. Lisäksi kävimme muutamalla muullakin temppelillä, jotka sijaitsivat lähellä Angkor Wattia, mm. Bayon ja Tomb Raider temppeli.

Siem Reap oli ihan mukava pikku kaupunki, mutta emme halunneet jäädä kuluttamaan kallisarvoista aikaamme sinne enempää ja hyppäsimme yöbussiin, jonka päämäärä oli Sihanoukville (Etelä-Kambodzassa). Matkan oli tarkoitus kestää 10-12 tuntia ja meille luvattiin sänkypaikat, viltteineen ja vesipulloineen. Mutta eihän se mennyt ihan niinkuin piti, bussissa ei ollut sänkypaikkoja, vilttejä, eikä vettä, eikä bussi mennyt edes suoraan Sihanoukvilleen vaan pääkaupunki Phnom Pehniin. Aamulla kuuden jälkeen meidät puskettiin väkisin ulos bussista ja toinen bussi Sihanoukvilleen lähti reilun tunnin päästä. Joten jouduttiin kikkailemaan aamu Phnom Pehnissä. Bussi Phnom Pehnistä Sihanoukvilleen oli vieläkin huonompi kuin yöbussi ja matkalla se meni kertaalleen jopa rikki. Todellisuudessa matka kesti 14h.

Löydettyämme majapaikan Sihanoukvillestä, lähdimme kiikuttamaan Petteriä sairaalaan ja selvisikin, että kuumetta oli 39astetta, ei muuta kuin piikki takamukseen ja tiputukseen. 3h ja 160dollarin jälkeen Petteri oli kuin toinen mies. Päivän aikana minä ja Teppo ehdimme tutustua kaupungin keskustaan ja lähimpään rantaan. Ranta oli nuorten turistien täyttämä, kerjäläisiä oli paljon ja ruoka/juoma olivat erittäin halpaa. Seuraavana päivänä päätimme lähteä vähän kauempana sijaitsevalle rannalle ja Petteriki pystyi lähtemään mukaan. Ranta oli huomattavasti rauhallisempi, kauniimpi ja vesikin näytti puhtaammalta. Rannalla lepäilyn jälkeen otimme suunnaksi Bangkokin, yöbussilla, KYLLÄ!

Tällä kertaa matka-ajaksi puhuttiin 15-20 tuntia ja luvattiin kaikki ylellisyydet kuin viimeksikin. Hyppäsimme bussiin ja siellä oli KERROSSÄNGYT jokaiselle, viltit ja vedetkin löyty. Tiesimme kuitenkin, että edessä on 2 vaihtoa, toinen Siem Reapissa ja toinen Thaimaan rajalla. Ensimmäinen vaihdon jälkeen oleva bussi tuntui myös hyvältä ja tilavalta, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Bussi pysähtyi noin 2km päässä erään hotellin eteen ja kaikkien oli poistuttava kyydistä. Meille sanottiin, että 2h päästä lähtee bussi rajalle. Söimme aamupalan odotellessamme bussia ja kun bussi tuli, niin se oli melkein täynnä jo valmiiksi. Emme mahtuneet sitten siihen ja meille luvattiin toinen bussi. Toinenkin bussi oli melkeen täynnä ja se oli paljon pienempi ja huonompi kuntoisempi ku ensimmäinen. Jäimme odottelemaan kolmatta, joka olikin pakettiauto, johon sitten mahduimme. Ei ilmastointia, ei kunnon penkkiä, ei mitään ja matkaa oli melkein 300km. Ne jotka jäivät vielä ulos pakettiautosta, joutuivat lähteä ylitäysillä henkilöautoilla.

Rajalla meitä odotti sitten valtavat jonot, joissa odottelimme muutaman tunnin ja rajan yli päästyämme meitä odotti bussi (pakettiauto) Bangkokiin. Matka kesti 24h. Ei ole luottamista Kambodzan V.I.P. busseihin. Mutta kokemushan se taas oli, ja jälkeen päin tälläiset asiat vaan naurattavat !! Kyllä Kambodzalaiset voisivat ottaa mallia vaikka VR:ltä, sekin toimii paremmin.

Kaiken kaikkiaan Kambodza oli karu mutta hienolla tavalla karu. Siellä elämä oli vielä melko alkukantaista, tiet huonossa kunnossa (ei välttämättä edes asfalttia), maisemia ei ollut pilattu pilvenpiirtäjillä, eikä korkeilla hotelleilla ja ihmiset oli todella leppoisia, ehkä jopa enemmän kuin Thaimaassa. Toisaalta kaikki mikä on kiellettyä Thaimaassa on sallittua Kambodzassa, tekeekö se ihmiset sitten leppoisammiksi, sitä en tiedä. Kambodza oli kuin Villi Itä.

Mutta viiden huonosti nukutun yön jälkeen oli mukava palata taas koulun penkille virkeänä ottamaan seuraavan viikot haasteet vastaan, niin ja koko porukka vielä kipeenä täällä, pientä ripulointia ja kuumeilua ollu yhdellä sun toisella !

...näillä mennään !!!